Kankaanpään kaupunki

Kankaanpään kaupunki on Pohjois-Satakunnan elinkeinoelämän keskus. Kaupunkikuvaa hallitsee tiiliarkkitehtuuri ja luonnon monimuotoisuus.

Tietoa Kankaanpään kaupungista

Perustettu	1972
Väestö	12 619 asukasta	(31.12.2006)
Pinta-ala	705,04 km2
Maapinta-ala	689,72 km2
Vesipinta-ala	15,32 km2	(sisävesiä)
Asukastiheys	18 asukasta/km2

Tuloveroprosentti	19,00 %	(v. 2007)
Yleinen kiinteistöveroprosentti	0,70 %	(v. 2007)

Kaupunginjohtaja	Paavo Karttunen
Kotisivut	www.kankaanpaa.fi
Sähköposti	kankaanpaan.kaupunki@kankaanpaa.fi

Kankaanpään sijainti

Lääni	Länsi-Suomen lääni
Maakunta	Satakunnan maakunta

Kankaanpään historia

Cancanpä muodostuu keskiajalla

Kankaanpäässä on ihmisen jälkiä jo kivikaudelta. Hämeen- ja Pohjankankaan yhtymäkohta honkaharjuineen ja vesiteineen sai muinaisen erämiehen päättämään, että tähän minä pirttini rakennan. Oli lohta puroissa ja riistaa metsissä.

1500-luvulla, Kustaa Vaasan aikana, alkoi seudulle syntyä vakituista asutusta. Ensimmäiset omistukset olivat miehenmetsiä, eli se ala maata, jonka mies ehti päivässä kiertää ja merkitä.

Vanhimmat talonnimet mainitaan Ruotsi-Suomen asiakirjoissa 1560-luvulla: Honko (Hongoi), Oukari (Åkare), Päivike (Päiffvä) ja Kärki (Kärckij). Samannimiset talot ovat Kankaanpäässä edelleen ja jokseenkin alkuperäisillä sijoillaan Ruokojärven tuntumassa keskustaajaman kupeessa. Myös Vihteljärveltä mainitaan 1560-luvun asiakirjoissa talonnimet Sianjalka (Sikala), Kulhua (Saksa), Puuska ja Jankkari. Kankaanpää merkittiin asiakirjoihin nimellä "Cancanpä".

Teillä kulki eränkävijöitä ja kuningas

Maakunnan vanhin kulkuväylä, Kyrönkankaantie, kulki pitkin näitä kankaita Hämeenkyröstä Kauhajoen Nummijärvelle. Vuosisatoja sitten sitä käytettiin yhdystienä erämaille, ja 1600-luvulla tie oli Suomen tärkein kesätie Etelä-Suomen ja Pohjanmaan välillä. Se on ollut sotatienä ja sitä on käytetty kauppatienä.

Kaksi kertaa on Ruotsi-Suomen kuningaskin vieraillut Kankaanpään seudulla. Kustaa II Aadolf matkusti Kankaanpään kautta Ilmajoelta Hämeenlinnaan vuonna 1614, ja 17. heinäkuuta 1752 kuningas Aadolf Fredrik pysähtyi juottamaan hevosiaan ja ruokailemaan Kuninkaanlähteelle, joka sai nimensä tämän tapahtuman mukaan.

Lankkuajan kauttakulkupaikka

Kankaanpään seurakunta perustettiin saarnaseurakunnaksi Ikaalisten emäseurakuntaan vuonna 1756, kappeliksi 1759 ja keisarillisella päätöksellä omaksi kirkkoherrakunnaksi 1841. Kankaanpään kirkko vihittiin käyttöönsä 9. kesäkuuta 1839. Kirkon suunnitteli maan yleisten rakennusten yli-intendentti Johann Carl Ludvig Engel, jonka käsialaa on muun muassa Helsingin tuomiokirkko ja pääkaupungin empiretyylinen keskusta.

1800-luvun puolivälissä Kankaanpäässä oli vain 3 000 asukasta, ja koska kirkko rakennettiin 1 300 sanankuulijalle, pidettiin sitä ajan oloihin liian suurena. Kankaanpään väkiluku kuitenkin kasvoi nopeasti, mihin isolta osalta vaikutti tiestön kehittyminen. Kankaanpää kuului 1840-luvulle asti Turun kauppa-alueeseen, kunnes saatiin tie Poriin ja alkoi niin sanottu Pohjois-Satakunnan "lankkuaika".

Porissa oli Suomen suurin kauppalaivasto, jolla kuljetettiin lankkutavaraa maailmalle. Kankaanpää oli puutavarakuljetuksissa myös tärkeä kauttakulkupaikka Hämeenkyrön, Ikaalisten ja tien valmistuttua myös Parkanon suunnasta.

Katovuodet koettelevat

Katovuonna 1866 asukkaita oli jo noin 5 600. Vuoden 1866 kato ja seuraavan vuoden "kesätön kesä" kuitenkin verottivat vuoden 1868 kesään mennessä väestöä reilulla viidenneksellä. Vuodelta 1867 on tieto, että vielä kesäkuulla ajettiin hevospelillä Ruokojärven jäällä.

Kankaanpää selvisi nälkävuosista kuitenkin monia muita paikkakuntia selvästi vähemmällä väestönmenetyksellä pitkälti sen ansiosta, että alueen maatalous oli tuolloin hyvin karjapainotteista ja katovuosinakin saatin nevoilta ja luonnonniityiltä kerättyä sen verran heinää, ettei lasten tarvinnut olla pitkiä talvia täysin ilman maitoa.

Virallisesti Kankaanpää perustettiin vuonna 1865. Kauppala siitä tuli 1967, ja kaupunki 1972.